David Foster Wallace: Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja
(Brief Interviews with Hideous Men). Suomentaja Juhani Lindholm. Siltala. 314 sivua.

Tärähdyttävä lukukokemus pitkästä aikaa. Tätä kirjaa voin verrata Marcel Proustin teokseen Kadonnutta aikaa etsimässä. Olin tuolloin kerrasta myyty Marcelille, samaa sanoisin Wallacesta. Tartuin kirjaan Kyösti Niemelän Hesarissa olleen arvioinnin innoittamana. En ole lukenut Wallacen muita teoksia vielä, mutta tämä ei jääne viimeiseksi.

Novellien aiheina ovat masennus, seksi, kontrollinhalu, ihmisen yksinäisyys, kommunikaatiovaikeudet, ja kaiken pohjalla kuitenkin halu kurkottaa kohti toista ihmistä. Virkkeet ovat pitkiä (eivät kuitenkaan niin pitkiä kuin Proustilla). Kirjan novelleista suurin osa on kirjoitettu 1990-luvulla. Muutama on surullinen, muutama kaunis, muutama vaikea, jotkut hulvattomia ja brutaaleja. Kirjoittaja on taitava, esimerkiksi novelli Masentunut henkilö on pirullisen älykästä psykologiaa siitä miten ihminen uppoaa oman mielensä syvyyksiin, kuvausta masennuksen vallassa möyrivän ihmisen narsismista, juuri niin, narsismista.

Wallace kaivautuu hitaasti hivuttautumalla ihmismielen syvyyksiin, lukijaparka ei voi muuta kuin seurata mukana milloin ihastellen milloin kauhistellen (hui inhaa) havaintojen vyörytystä; intensiiviset detaljikasaumat ja adjektiivisumat eivät armahda, välillä lukemisen mukavuustasoa rikkovat (vapiskaa oi silmäparkani) kirpunkokoisella fontilla präntätyt alaviitteet, novellissa Aikuisesten maailma (II) sanatkin jo hajoavat (siitäs saatte kirjakielen ja kieliopin kaavoihin kangistuneet pilkunviilaajat)

Monelle meistä kirjoittavista ihmisistä on aikoinaan tolkutettu: karsi, tiivistä, ja senkin jälkeen karsi. Mutta Wallace ei tiivistä, hän vyöryttää, hän ei näytä vain jäävuoren huippua, hän pakottaa lukijan tunkemaan päänsä jäävuoren sisään, näkemään tarkasti, havaitsemaan jään pienimmätkin kuviot, sen rasahdukset, himmeänkauniina kuultavan valon. Wallace kirjoittaa hienosti. Myös suomentaja Juhani Lindholmin työ on ollut valtava, omintakeinen, huikea. Lukekaa, inhoittukaa, nauttikaa!

Tuula Hämäläinen (tämän saman tekstin olen julkaissut 19.3. facebookissa)

tervetuloa

Tervetuloa lukemaan blogiani

taivas, pohjalta tummempi
painuu alas
talot litistyvät,
ihmiset eivät näy

haukka

      tyynesti leijuu tuulta myöten

vaietut linnut jossain odottavat


(ote kirjastani  'minne nimi on tullut' 2012)